Peliarvostelu: Carcassonne (800 MS)

Suomessakin vuoden 2004 perhepelinä mainetta niittänyt Carcassonne kurkotti taannoin Xbox Live Arcadeen. Nyt onkin hyvä aika tarkastella kuinka lautapeliklassikko on vanhentunut digitaalisessa muodossaan, sillä ainakaan lautapeliversiona sen terä ei ole tylsistynyt. Onko peli pistetty hyllynperälle vai levitettynä pöydälle - X360 Finland otti selvää.

Pelin idea on rakentaa yhtenäinen pelilauta, johon ajanmyötä syntyy linnoja, peltoja, luostareita ja teitä. Pelaaja asettaa vuorollaan pelilaatan, johon voi halutessaan laittaa seuraajan joko ritariksi, talonpojaksi, munkiksi tai maantierosvoksi. Kun pelimaailma pelin kuluessa kasvaa ja linnoja, luostareita ja teitä valmistuu, ne pisteytetään ja seuraaja palaa pelaajan käyttöön. Pelin lopuksi keskeneräiset rakennelmat ja pellot pisteytetään, ja voittaja on eniten pisteitä kerännyt.

Lautapelikäännökseksi peli on suhteellisen uskollinen alkuperäisversiolleen, vaikkakin muutamia sääntömuutoksia onkin tehty. Nämä sääntömuutokset tekevät pelistä hieman tasapaksumman taktiikan kannalta, mutta taktiikka on silti erittäin suuressa osassa. Mikään ei ole niin hienoa kuin vastustajan heikosti puolustetun linnan valtaaminen ja varastaa hänen pisteensä. Varsinkin kun peliä pelaa kavereiden kanssa niin vieruskaveri ei hyvällä katso pistevarkaita.

Tästä päästäänkin itse moninpeliin, joka on ehdottomasti Carcassonen parasta antia. Livessä pelatessa armoa ei luonnollisesti tunneta, mutta kun neljä pelikaveria istuukin vieressä, saattaa peli aiheuttaa pieniä moraalisia ristiriitoja. Pistevarkauksia ei varsinaisesti pelissä korosteta, mutta se kuuluu peliin ja taitava pelaaja pystyykin turmelemaan vastustajien peli-ilon omilla tekemisillään. Yhden tattiparin omistajille vastusta löytyy siis niin Livestä kuin tekoälystä, joka kuitenkin veteraaneille on piece of cake.
Saavutuksista sanottakoon, että harvoin pääsee saavutusten keräämisestä nauttimaan kuin Carcassonnessa, sillä saavutukset ovat juuri sopivasti pelaajan ulottuvissa ja tarjoavat siitä huolimatta haastetta.

Yhteenvetona, mikäli kaipaat kimppapeliä ja kavereille löytyy ohjaimia, niin XBLA:n huonosta lautapelikäännösvalikoimasta Carcassonne loistaa kuin kristallipallo siivouskaapissa. Muussa tapauksessa suosittelen lautapeliversion hankkimista lähimmästä Talousmarkasta huokeaan 20€ hintaan. Taattua hupia varsinkin näin joulun aikaan.

Hyvää:
+ Helppo oppia
+ Moraalia koetteleva
+ Pikku Napoleoneille taktikoitavaa

Huonoa:
- Yksinpeli on helppo veteraaneille
- Vaatii ohjaimen jokaiselle pelaajalle

Pisteet:
93

Teksti: Teukku

Peliarvostelu: Call of Duty: World at War (Retail)

Infinity Ward julkaisi Call of Duty 4:n noin vuosi sitten ja tällä kertaa on Treyarchin vuoro pelata korttinsa ja yrittää pistää paremmaksi. Treyarch yllätti monet pelaajat julkaisemalla jo loppuukulutettuun toiseen maailmansotaan sijoittuvan pelin, Call of Duty: World at War:in. Monelle toiseen maailmansotaan sijoittuvan pelin kuuleminen saa verta valumaan korvista ja lompakot pysymään visusti taskuissaan. Omalla kohdallani näin ei ollut, vaan CoD 4:n loistava moninpeli (takana 7 prestigeä) sai minut ostamaan myös sarjan seuraavan osan.

Yksinpelin kesto vaihtelee riippuen vaikeusasteesta, itselleni kertyi tunteja mittariin noin seitsemän, vaikeusasteena oli normaali. Haastetta vailla olevat pelaajat sotivat tiensä lopputeksteihin veteran vaikeusasteella, jossa armoa ei tunneta. Yksinpeliin on vihdoin lisätty hieman raakuutta, sillä sotilaat voivat nyt räjähtää kappaleiksi.
Ne jotka ovat pelanneet CoD 4:ää huomaavat muutaman yksinpelin tehtävän muistuttavan toisiaan. Tehtävät ovat kopioitunakin vähintään hyviä, mutta uusia ideoita niihin ei ole juurikaan saatu mukaan, tehtävät ovat vain sijoitettu toiseen maailmansotaan. Yksinpeliin voi kiskoa mukaan myös kolme kaveria, jolloin meno muuttuu melkoisesti.

Yksinpelin jälkeen siirrytään pelin ytimeen, moninpeliin. CoD 4:n ollessa edelleen Liven pelatuimpia moninpelejä, Treyarch on tehnyt ehkä liian varovaista työtä, koska sen moninpeli on enemmänkin modi CoD 4:n moninpeliin. CoD: WaW:n moninpeliin on lisätty todella hupaisa Nazi Zombie -modi, missä neljän pelaajan voimin linnoittaudutaan taloon ja pidetään zombit talon ulkopuolella. Moninpelin kartat ovat hyviä ja ne on helppo oppia. Omasta mielestäni CoD: WaW:n moninpeli ei aivan yllä CoD 4:n tasolle. Toimivaa ei kuitenkaan kannata korjata, mutta lisää uutta olisi voinut tuoda.

Kaiken kaikkiaan Treyarch on saanut CoD 4:n pelimoottorin voimin tehtyä hyvän pelin. Se ei mullista, mutta on silti riittävän hyvä ainakin niille, jotka eivät ole kyllästyneet toiseen maailmansotaan tai niille, jotka ovat vailla uusia moninpelikokemuksia Liveen.

Hyvää:
+ Grafiikat ja äänet
+ Moninpeli loistaa
+ Nazi Zombie -modi

Huonoa:
- Vähän uutta
- Yksinpelin tehtäviä kopioitu CoD 4:stä
- Toinen maailmansota

Pisteet
Yksinpeli: 80

Moninpeli: 89

Teksti: Shieldi

Peliarvostelu: 1942: Joint Strike (800 MS)

Tämän viikon arvostelurytkytykseen joutuu remake kulttipelistä 1942: Joint Strike. Vaikka peli onkin löytynyt Arcadesta jo pitkään, on pelin hinta pysytellyt muuttumattomana. Syynä tähän on luultavasti pelin suosio - joskaan se ei näy Xbox Live pelaajamäärissä. Allekirjoittanut nimittäin vietti parhaaseen jenkkiaikaan tunnin odottaen peliseuraa - tuloksetta.

Peliseuran löytymisen vaikeidet sikseen ja itse peliin. Pelissä saat ohjattavaksesi yhden kolmesta hävittäjästä:
Lightning - hyvin tasapainotettu perussupikka.
Mosquito - toisin kuin nimestä voisi päätellä, on erittäin kömpelö ohjattava, mutta sen minkä se menettää ketteryydessä, korvaa se asearsenaalillaan.
Shinden - on nopea, ketterä ja munaton outolintu, joka 'lentää' aerodynamiikan vastaisesti takaperin.

Itse peli on Arcadepeliksi suhteellisen helppo ja nopeasti läpi pelattu. Bossit ovat oikeastaan helpompia kuin itse tasot, sillä jokaisella bossilla on helposti havaittava deadzone, josta bossin voi mättää alas turvassa. Suurin vastus pelissä onkin juuri itse tasot ja normaalit vihut kentällä, vaikka mitään älytöntä määrää vihollisia kentällä ei missään vaiheessa olekkaan.

1942: Joint Striken tyylisissä peleissä onkin usein kyse juuri asepäivitysten keräämisessä ja lopulta aivan hervottoman asearsenaalin omaamisessa. Tässä suhteessa peli tuottaakin pettymyksen, sillä pelissä saa kerättyä kolme erilaista aseistusta ja jokaiseen on yksi päivitys. Automaatisesti odotin, että olisin päässyt kasvattamaan asearsenaalia pikkuhiljaa pitkin peliä, mutta periaatteessa asepäivityksiä pystyy vaihtamaan yhden kentän aikana ja näin sopeutumaan paremmin jo muutenkin helppoihin bosseihin.

Vanhasta retropelistä käännöksen nykypäivään tehnyt Backbone Entertainment ei suinkaan ole tehnyt huonoa jälkeä. Vaikka peli on lyhyt, eikä tarjoa kovinkaan paljoa haastetta - paitsi Saavutuksia keräillessä - on peli silti onnistunut. Peli näyttää hyvältä, sitä on ilo pelata ja pelimekaniikka pelittää loistavasti. Allekirjoittaneen mielestä peli on helmi, eikä 800 MS sijoittaminen peliin ole todellakaan huono valinta.

Hyvää:
+ Pelimekaniikka
+ Kaunis
+ Hauska

Huonoa:
- Lyhyt
- Tosipelaajalle vähän haastetta jos saavutukset eivät kiinnosta

Pisteet

91

Teksti: Teukku

The New Xbox Experience on täällä!

Tällä kertaa on aiheena uusi NXE päivitys. Kaikki alla oleva on kirjoitettu reaaliajassa kun kerron fiiliksistäni uudesta päivityksestä.

Alkuun olen hieman hämmästynyt. Ircissä kaverini juttelevat uudesta päivityksestä, mutta itselläni boxi ei ole alottanut latausta ollenkaan. Näin koulupäivänä olen missannut julkaisuajan, joten joudun lataamaan päivitystä hieman muita myöhemmin.

Sitten alkaa tapahtua! Tunnukseni kirjautuvat automaattisesti ulos Livestä ja konsoli ilmoittaa uudesta päivityksestä! Tästä se lähtee! Yllättävän nopean latauksen jälkeen kone boottaa ja alkaa lataamaan uutta päivitystä... olisi sen voinut iskeä yhteen ja samaan, mutta toisaalta, en ole koodaaja, joten eipäs valiteta. Käytän n. 15min latausajan hyödyksi ja yritän etsiä kuvia blogiin, mutta kuten arvata saattaa, eihän tästä mitään kuvia vielä ole olemassa.

"Update Complete! Welcome to the New Xbox Experience!" Kuten Microsoftilla on ollut tapana, alussa näkyy yleensä jokin video ja tämänkertainen onkin Upea!
Videossa on kaikkea mitä pitääkin. LOTR:n sormusaaveet ajavat kilpaa Ferrareilla, pesupallo kiertää jotain puu- tai juurimaista kasvustoa pitkin ylös ja lopulta silottaen pinnan - kuin suoraan paremmastakin ihonhoitotuotteen mainoksesta. EPIC!

Alkuun iskee Avatarien luominen joka on Wiin vastaavaa vähän syvällisempi, mutta te tiedättekin kun olette jo tämän tehneet.

Ensialkuun haluan vaihtaa tuon ruman imelänvihreän taustakuvan - vaihdan sen hmm... rumaan joulunpunaiseen? Huimia nuo muutkin vaihtoehdot. Olisi voinut jotain hiukan tummanpuhuvaa iskeä mukaan, mutta ei. Muistaakseni näkemissäni videopätkissä on aina jotain Gears of War 2 -taustakuvia - voisi vaihtaa sellaiseen. Ziljoonan errorin jälkeen pääsen viimeinkin katsomaan taustakuvia - 250 MS? Taustakuvasta!? Unohtakaa!

Huomaan aikani selailtua, että UNO tukee nyt myös Avatareita. Noh, kokeillaanpa. Mitä helv***iä? Miksi avatarini kurkkii tuolta alareunasta kuin mikäkin vajaaälyinen eikä se edes näy itse pelissä? Toisaalta, jollen väärin muista, niin Microsoft mainosti uutta UNO Rush! -peliä, mutta eipä näy missään. Taisi jäädä sekin matkanvarralle...

Poistun UNOsta ja alan kokeilemaan tuota asennusta... Mitä hittoa?! Millasta meteliä tuo nyt pitää! Tovin jo luulin, että joku hajosi, mutta ilmeisesti päivitys toi jonkun ihme metelin kun poistuu pelistä, vaikka kyseessä oli vain Arcadepeli.

Kiintolevyn tila piipittää 5 GB - tähän ei siis mitään pelejä yhtä enempää asennella ja kovalevyn siirtokaapeli jumittaa vielä jossain Briteissä. Itselläni on siis 20 ja 120 gigaiset Xboxit, mutta toinen on kaupan, jahka saan siirrettyä kaiken vanhalta boxilta uuteen Eliteeni.
Asennan nyt kokeeksi kuitenkin pelin, jota olen jumittanut viimiset 3 päivää eli Lego Indiana Jones (tuli Eliten mukana). Levyääni katoaa kokonaan ja huomaan latausaikojen lyhentyneen Huomattavasti - suosittelen siis asentamista jos vain tila antaa myöden.

Uudistus toi käytännöllisiä parannuksia, mutta monta asiaa jäi matkanvarrelle. Erityisesti olisin kaivannut mahdollisuutta keskustella mikrofoonin kanssa MSN Messengerissä ja ne niin mainostetut Community Gamesit, jotka siis ovat käyttäjien tekemiä pelejä. Toivotaan, että lisää ominaisuuksia saadaan seuraavien viikkojen aikana.

Teksti: Teukku

Peliarvostelu: Zuma (400 MS)

Ostajan tulisi aina olla tarkkana kun aikomuksena on hankkia 400 MS pisteen arvoisia pelejä, sillä yleensä halpa hinta johtuu syystä, että moninpeliserverit ovat suljettu tai pelaajia on erittäin vähän. Siksi onkin hyvä ottaa selvää, millainen peli on kyseessä ennen ostopäätöksen tekemistä.

Zuma on yksinpelattava pallopeli, jonka klooneja löytynee netistä mielinmääärin. Tarkoituksena on siis ampua pallovanaan vähintään kolme samanväristä palloa, jotka sitten poistuvat radalta. Seuraava taso aukeaa kun kaikki pallot kentältä on tyhjennetty.

Silloin tällöin palloihin tulee bonuksia, jotka auttavat sinua estämään palloja ajautumasta maaliin, jolloin aloitat kentän alusta. Bonuksia on kolme erilaista; räjähdys, nopeampi laukaisin ja bonus, joka puskee palloriviä poispäin maalista. Siinäpä ne sitten olivatkin nimittäin tämän kummallisemmaksi ei peli muodostu. Erivärisiä palloja tulee toki lisää ja nopeus muuttuu, mutta mitään muuta erikoista ei löydy.

Pelimuotoja on kaksi; Adventure ja Gauntlet. Adventuressa läpäiset toinen toistaan vaikeampia kenttiä ja etenet kohti viimeistä tasoa. Vaikeusaste on armoton, sillä peli ei anna mitään uusia bonuksia sitä mukaan kun peli etenee, vaan käytössäsi on samat bonukset pitkin peliä, mutta peli vaikenee nopeaa tahtia. Tasoja on kuulopuheen mukaan 13, sillä itse olen päässyt vasta tasoon 7, jossa silmät eivät enää vain pysy mukana.

Gauntlet olisi yhtä hyvin voitu nimetä Endless, sillä pelimuodon tarkoituksena on paukutella palloja, kunnes silmät menee solmuun ja pallomato saavuttaa maalinsa. Peli palkitsee pelaajaa arvonimillä mitä pidempään pysyy mukana pelissä. Käytännössä siis aika simppeliä touhua.

Ohjaus pelissä toimii ihan mukiinmenevästi. Kuten tämän tyyppisistä peleistä voi odottaakkin, peli vaatii tarkkuutta johon tattiohjaus ei oikein sovellu. Suora käännös PC:ltä tekee pelistä hieman kankean ohjata, mutta ajaa asiansa. Välillä tulee tilanteita, jolloin tähtääminen pitkälle ei oikein luonnistu, sillä ohjainherkkyyttä ei pysty säätämään. Pallon vaihtamisen mahdollisuus jää myös usein huomaamatta, sillä seuraavan pallon väriä on pelin tiimellyksessä vaikea havaita.

Mikäli keräilet saavutuksia, niin huonoja uutisia on luvassa. Melkein puolet saavutuksista on lähes mahdottomia, sillä ne vaativat äärimmäistä tuuria, keskittymistä ja 100% onnistumista koko pelin ajan. Ei siis riitä, että läpäiset kentät yksi kerrallaan vaan sinun tulisi pelata jokainen taso läpi 100%:sti yhdellä istumalla - tämä vieläpä useampaan kertaan. "2.000.000 pistettä", "tason läpäisy alle 5sec" ja "100 kolikkoa" ovat saavutuksia, joihin ehkä vain kourallinen on ikinä kyennyt.

Yhteenvetona peli on vaikea, mutta koukuttava - vaikkakin mahdottomalta kuulostavat saavutukset eivät juuri innosta pelaamaan. Pelin arvo ei kuitenkaan vähene, sillä moninpeliä ei löydy, joten peliseuran löytämisestä ei tarvitse huolehtia.

Heikkosilmäiset: 6/10
Tarkka-ampujat: 8/10

Teksti: Teukku

Peliarvosteluarkisto

Xbox Live Arcade -pelit:
1942: Joint Strike (800 MS)
Carcassonne (800 MS)
Ticket to Ride (800 MS)
Warlords (400 MS)
Worms (400 MS)
Zuma (400 MS)

Retail -pelit:
Call of Duty: World at War
Fifa 09
Mirror's Edge